Puolikasta ja varttia

Oon jo kauan tykännyt juoksusta. Harrastanut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Vuosi sitten keväällä , sain riesakseni limapussin tulehduksen vasempaan lonkkaan ja se hetkeksi rajoitti harrastusta.
Mutta kun parani, niin taas mentiin.
Annikan kanssa päätettiin, että tänä vuonna juostaan ainakin kymppi.Siis kisa mielessä
Mutta kun oltiin Thaimassa niin hältä tuli viesti, että mitä jos kokeiltais puolimaratonia.
Minähän siitä innostuin.
Joten treenaaminen alkoi heti. Toki Annika otti sen vakavammin. Juoksi tuolla säällä kuin säällä aamu varhaisella.
Mulla tuli nyt riesaksi oikea nivunen...
Välillä tuntuu paljon, välillä ei yhtään. Vanhuus ei tule yksin :(


Pari viikkoa ennen puolikasta Annika sairastui ja kun parani niin aloitti liian varhain treenit ja just ennen juoksua sairastui uudestaan.
Eli ei voinutkaan osallistua puolikkaalle...
Voi harmi!!
Mulla meni mielenkiinto koko kisaan ,kun oli paha mieli Annikan puolesta.
Mietin että osallistunko vaiko en...mutta tiesin että harmittaa jos en osallistu.
Eli osallistuin ja A tuli kannustamaan. Hänelläkin paha mieli meni ohi,kun oli niin monta kannustettavaa.
Hänen työkavereitaan oli juoksemassa nimittäin  4.

Matka oli kolme kertaa 7 km.
Olihan se raskas. Sen muistan että koko ekan 7;n juoksin. Sitä en muista otinko toisella jo kävelyaskeleita...
No kolmannella kierroksella otin,mutta vastaavasti spurttasin välillä.
Eli ei varmasti oisi vaikuttanut aikaan,vaikka oisin koko ajan juossu.
Pakaroissa tuntui ja jalat oli kuin puuta.
Manasin ja juoksin :D
3,5 km:n välein sai tankata. Rusinat maistui ja juoma.
Oli ihanaa päästä maaliin. Aika oli 2h27 min !!
Hyvä mä :)



Annika oli ottanut selvää että seuraavana sunnuntaina Kauhajoella olis mahdollisuus juosta 10, puolimaraton tai maraton.
Päätettiin että mennään kympille eli vartille.
Se ei ees niin jännittänyt,koska 10 km :ä on niin "lyhyt" matka.
Osallistujia ei ollut paljon.
Aluksi pysyin Annikan vauhdissa,mutta pian hän juoksi jo kuin hirvi .Ponnari viuhuen.
Matkassa oli erilaista puolikkaaseen verrattuna se ,että pakko juosta koko ajan niin lujaa kuin kintuista päsee. Eli kaikkensa oli annettava.
Harmitti kun joku nainen pinkoi lopuksi edelle. Luulin etä juoksee jotain muuta matkaa,enkä taistellu uudestaan ohi!


Aika siis oli 1h 06min. Vaikka kännykkä muuta väittää.
Näitä aikoja on hyvä sitten yrittää parantaa seuraavissa kisoissa :)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ja taas sairastelua

Leikkauskertomus

Wien 8-13.1